KUKA ON TÄMÄN BLOGIN TAKANA - NYT

MITÄ MEILLE KUULUU TÄLLÄ HETKELLÄ

Olen Joanna Sormunen ja opiskelen Suomen teologisessa opistossa lähetyslinjalla ja valmistaudun jatkamaan palvelemista Etelä-Amerikassa. Tarkoitukseni on palata kentälle 2024. Olen ollut Ecuadorissa Vapaakirkon projektityöntekijänä vuodesta 2012. Työskentelin alkuperäiskansojen, vammaisten, lasten ja nuorten, naisten sekä perheiden kanssa. Viimeisimpinä vuosina olen tehnyt Kertomus riittää työtä, jota tahdon jatkaa myös tulevaisuudessa.

Minuun on todella koskettanut miten Jumala käyttää sanaansa kohdatakseen hyvin erilaisia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Kun ihmisillä on mahdollisuus tutustua Raamattuun ja opiskella sitä, heidän elämänsä muuttuvat ja sen kautta heidän yhteisönsä, kylänsä ja kaupunkinsa.

Pojista Mikael on Suomessa opiskelemassa, ensin suomen kieltä ja sitten ammattia. Elvis puolestaan on kotona Ibarrassa ja opiskelee siellä psykologiaa yliopistossa.

 

POHDINTOJA MENNEESTÄ JA TULEVASTA

Kun olin lapsi me muutimme aina Suomen sisällä, pisin aika, jonka olen asunut samassa osoitteessa, on neljä vuotta, muuttoja elämässäni on ollut yli 50. Vaikka ne olivat lapsuudessa ja nuoruudessa kaikki Suomen sisällä tunnistan silti itsessäni juurettomuuden. Minulle perhe on ollut se vakauden takaaja. Niin paljon jopa, että muutto toiselle mantereelle oli helpompi kuin jäädä Suomeen ilman perhettä.

On haastava ymmärtää, että vaikka perhesiteet ovat tiukat ja yhteyttä pidämme päivittäin niin nyt minä olen yhden hengen talous. Pojat asuvat omillaan ja minun aikani on nyt omaani. Pesä tuntuu tyhjältä ja samalla vastuun määrä on laskenut aivan dramaattisesti, tuntuu että vapaata aikaa on liiankin paljon.

Tuntuukin että Jumala nyt valmistelee minua siihen, kun palaan ”tavalliseen” elämään opiston ulkopuolella. Siellä olen myös yhden hengen talous, monena hetkenä varmasti yksinäinen, nyt perhe on entistä enemmän jaettu Suomen ja Ecuadorin välille, toisaalta taas useimmiten varmasti onnellinen omasta ajasta ja tilasta sekä siitä yhteydestä, jota saan nauttia perheenjäsenten, ystävien ja työtovereiden kanssa. Vielä en osaa aavistaa minkälaista tuo elämä tulee olemaan. Jotenkin arvelen, että tulen sitä elämään Ecuadorissa ja myös jossakin muualla. Jumalalla on omat suunnitelmansa ja voin luottaa niihin.

Samalla uskallan nyt huokaista kiitoksen siitä, että minun ei enää tarvitse huolehtia lapsista, ainakaan pienistä. Nyt voin nauttia heistä mutta vastuu ei enää ole minun harteillani. On hyvä olla yhden hengen talous ja vapaa elämään Jumalan kutsua todeksi.

 

MISSÄ OLEMME

Olen viimeinkin oppinut, että ihanteellista lähetystyöntekijää ei ole olemassa. Me kaikki olemme omanlaisiamme hajallisia ja epätäydellisiä ihmisiä ja voimme vain luottaa Jumalaan ja tehdä parhaamme.

Opinnot ja transitiovaihe elämässä ovat saaneet aikaan kovaa itsetutkiskelua ja oman elämän läpi käymistä ja on hienoa löytää sieltä asioita, joista olen onnellinen tai ylpeä ja huomata että olen pystynyt pääsemään eteenpäin kipeistä asioista ja miten paljon muutosta on tapahtunut. Samalla olen saanut toivoa, että tämä ei ole tässä vaan paljon on vielä edessä.

Voin vain kiittää Vapaakirkkoa siitä hoidosta ja huolenpidosta ja tuesta, jonka olen saanut. Se että minuun on luotettu kentällä, on myös ollut valtavan voimaannuttavaa. Minun täytyy kiittää lähetystoimiston väkeä koska olen voinut aina teihin luottaa luottaa ja tuntea, että todella välitätte ja haluatte tuntea minun tilanteeni ja tukea.

Uusi kulttuuri ja kieli eivät ole helppoja omaksua ja hyväksyä, edes silloin kun Jumala on kutsunut meidät sinne. Vaikka olen syntyperäisesti suomalainen, olen asunut Ecuadorissa isomman osan elämästäni kuin Suomessa. Monella tapaa olen siis uudelleen opettelemassa mitä tarkoittaa olla suomalainen ja minkälaista Suomessa eläminen. Mikaelille tämä on aivan ensimmäinen talvi. Voimme kuitenkin luottaa, että olemme täällä koska Jumala on tuonut meidät tänne.

LÄHETYSTYÖNTEKIJÄ KIELEN JA KULTTUURIN KESKELLÄ

Kulttuuri sisältää materiaalisen kulttuurin, tavat, arvot ja maailmankuvan. Yhteisö luo merkityksen, jolloin kieli ja kulttuuri ovat aina vuorovaikutuksessa. Oppiaksemme kielen me tarvitsemme ymmärtää kulttuuria ja jotta ymmärtäisimme kulttuuria, meidän tarvitsee osata kieltä.

Lähetystyöntekijöinä on tärkeää osata kohdekansan kieltä ja kulttuuria. Kieltä kannattaa oppia kontekstissa. Olemme itse vastuussa kielen oppimisesta. Kun otamme aktiivisesti vastuun siitä, että kehitymme kielen ja kulttuurin eri osa-alueilla, voimme ohjata itse oppimistamme.

Kielen ja kulttuurin oppiminen on tärkeää lähetystyöntekijän hyvinvoinnin, jaksamisen ja viihtymisen tähden. Se pohjautuu Kristuksen antamaan esimerkkiin, on tarpeellista evankeliumin välittämiseksi ja työstä suoriutumiseen.

Paras tapa oppia kieltä on kontekstissa. Kielen oppiminen on pyörä. Oma kokemus johtaa havaintoihin ja pohdintaan, joka puolestaan johtaa yleistysten muodostamiseen, joka johtaa testaamiseen uusissa tilanteissa, joka sitten johtaa omaan kokemukseen jne.

AIKUINEN OPPIJA ON ITSE VASTUUSSA OPPIMISESTAAN

Mikä vaikuttaa oppimiseen? Tai miten saavuttaa hyvä kielitaito? Olemalla vuorovaikutuksessa. Ymmärtämällä ensin ja puhumalla sen jälkeen. Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista.

Kielen oppiminen on yhteisön jäsenyyteen kasvamista ja merkityksen neuvotteleminen on tärkeä osa kielen oppimista. Vuorovaikutus on keskeistä kielen oppimisessa. Puhumme lähikehityksen vyöhykkeestä, alueesta, jolta löytyy juuri meille sopiva vaikeusaste oppia kieltä. Ei liian helppo, eikä liian vaikea. Oppiminen sujuu parhaiten vuorovaikutuksessa, lähikehityksen vyöhykkeellä, avun kanssa ja neuvottelemisen kautta.

Optimaalinen tilanne oppia kieltä on, kun asiat, jotka osaan sanoa sisältyvät asioihin, jotka ymmärrän. Kun tunnen että on helpompi puhua kuin ymmärtää tulee hälytysvalojen alkaa syttyä ja on aika miettiä mikä oppimisprosessissa ei toimi ja mikä kompetenssialue on jäänyt liian vähälle.

Hyviä kielenoppimisen menetelmiä ovat esimerkiksi tarinat. Ne voivat olla tarinoita arkipäivästä, Raamatun kertomuksia tai lastentarinoita. Sanalistojen oppiminen ei useinkaan tue, vaan pikemminkin haittaa, kielen oppimista koska joillakin sanoilla ei ole vastinetta toisella kielellä ja sanat eivät tarkoita täysin samaa asiaa eri kielissä. Eri kielet myös ilmaisevat samat asiat eri tavalla, käyttäen kielioppia eri lailla.

OTA AIKAA, OLE VALMIS TEKEMÄÄN ITSESI NAURETTAVAKSI

Mielestäni meidän on tarpeen ottaa aikaa kielen ja kulttuurin oppimiselle. Monesti olemme niin tulosten hankkimisen huumassa, ettemme tajua miten tärkeää on ottaa aikaa ja opetella ensin kieli ja kulttuuri. Se ei ole vain meitä varten vaan myös paikalliset ihmiset tarvitsevat aikaa, jotta he voisivat arvioida meitä ihmisinä ja haluavatko he hyväksyä meidät osaksi yhteisöään ja omiin elämiinsä. Ilman tätä voimme saada tuloksia aikaan mutta me pysymme aina ulkopuolisina.

Kielen ja kulttuurin oppiminen, itsensä asettaminen haavoittuvaksi (lapsen asemaan ja ”naurettavaksi”) ja ajan ottaminen prosessia varten ovat loistava tapa yhteisöön sisälle pääsemiseen. Erityisesti alkuperäiskansojen parissa on merkittävää jos ”valkoinen ulkopuolinen” on valmis asettumaan lapsen ja oppijan asemaan ja kohtelemaan paikallisia opettajina ja aikuisina. Se osoittaa nöyryyttä tavalla, joka voidaan käytännössä ymmärtää sekä mahdollistaa kulttuuriin sisälle pääsemisen tavalla, joka ei mielestäni ole muuten mahdollista.

Mikä on totta? Tai totuus?

Kaikki mikä ei tapa – lihottaa. (Ecuador) Täytyy sanoa, että osittain yhdyn Karl Marxin mielipiteeseen filosofiasta. Jos vain puhumme, emme tee päätöksiä, emme toimi puheidemme mukaan, emmekä muutu, muuttuu puhe lopulta turhaksi ja tekosyyksi pysyä samana ja paeta todellista elämää.

Samalla ajattelen, että samoin kuin opimme historiasta, opimme myös filosofiasta, jos vain olemme valmiita oppimaan. Ja oppiminen vaatii muuttumista, rehellisyyttä itseään kohtaan ja totuuden hyväksymistä, vaikka se ei olisikaan itselleen miellyttävä. Historiasta ja filosofiasta voimme nähdä ihmisten virheet ja myös sen, milloin ihmiskunta on löytänyt jonkin tärkeän totuuden.

”Ihminen on kaiken mitta.” Tämä on se ääripää mihin pääsemme ilman Kristusta. Toisaalta se on myös totta. Jumala loi ihmisen maailmaan omaksi kuvakseen, omaksi edustajakseen maan päällä. Me olemme siis se mitta, jonka Jumala on tänne asettanut. Onneksi emme kuitenkaan ole niin yksin kuin Sartre ajatteli.

Filosofiset argumentit voivat olla valideja, mutta johtopäätös ei olekaan totta. Samoin johtopäätös voi olla totta mutta argumentit eivät olekaan kaikki valideja. Filosofiassa onkin tärkeää oppia tekemään ero, sen välillä mikä on validia, ja sen mikä on totta.

Kun tähän vielä liitetään se, että filosofisessa väittelyssä, tai melkein missä tahansa väittelyssä, voittaja on se, joka osaa esittää ja perustella oman kantansa parhaiten, ei se, joka on oikeassa. Voimme tulla tulokseen, että filosofia ei käsittele totuutta vaan erilaisia mahdollisia totuuksia.

Filosofia ei voi määrittää onko Raamattu esimerkiksi totta. Se voi sanoa, että monet Raamatun väittämistä ovat valideja ja totuuksia mutta se ei voi sanoa onko Jumala olemassa tai kuoliko Jeesus ristillä ja nousi uudelleen. Kun tähän lisätään se, että väittelyitä ja keskusteluja eivät voita tosiasiat vaan parhaat ja perustelluimmat argumentit, jotka on osattu esittää kuulijoihin eniten vetoavalla tavalla, voimme olla varmoja, että filosofia kertoo enemmän meistä ihmisistä kuin todellisesta maailmasta.

Toisaalta keskiajalta lähtien filosofit, filosofiset koulukunnat ja filosofiset aatteet, erinomainen esimerkki tästä on Kant, ovat saaneet Euroopassa ja läntisessä maailmassa vaikutteita kristinuskosta tai ne ovat vastustaneet kristinuskon periaatteita. 

Filosofia on siis myös osa ihmiskunnan keskustelua, siitä onko kristinusko totta ja tuleeko meidän elää sen mukaan mitä Jeesus on meille opettanut. Jos lähestymme filosofisia kysymyksiä rehellisesti ja avoimin mielin saatamme yllättyä totuudesta, jonka löydämme.

Meille uskoville on tarpeen osata käyttää filosofian antamia työkaluja. Totuus ja voima tulevat kuitenkin Jumalalta, ei meidän argumenteistamme, perusteistamme tai esiintymistavastamme. Tämä on hyvä muistaa nykypäivänä, joka on aivan yhtä huumaantunut hienoihin väittelytaitoihin kuin Paavalin aikainen maailma.

JUMALAN VALTAKUNNAN JÄRJESTYS PERHESUHTEISSA KOL 3:18–21

Paavalia on haukuttu naisten vihaajaksi sekä alistajaksi. Hänen on katsottu myös olleen ympäröivän kulttuurin sokaisema kirjoittaessaan kirjeitään ja monelle tämä teksti on kynnys, jonka ylitse he eivät pääse Raamatussa. Naisten alistamista seurakunnissa ja perheissä on perusteltu hänen sanoillaan ja tekstinpaikasta saarnaamista jopa pelätään. 

Paavali esittelee tekstissään (Kol 3:18–21) perheen jäsenten välisten suhteiden säännöstön. Nämä kotitalouskoodit olivat tyypillisiä antiikin ajalle. Miten Jumalan valtakunnan ja Paavalin ajan kotitalouskoodit, eli sukupuolten ja sukupolvien väliset valtavasuhteet eroavat toisistaan, vai eroavatko ne lainkaan? 

 

18 Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa.
19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat.
20 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset kaikessa, sillä se on otollista Herrassa.
21 Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.
Kol 3:18–21 KR33/38

 

HISTORIALLINEN JA KULTTUURILLINEN KONTEKSTI 

Kolossalaiskirjeen kotitalouskoodissa Paavali laatii säännöt vaimojen ja miesten, lasten ja isien sekä orjien ja isäntien käytökselle. Tutkimus rajautuu koskemaan kaksi ensimmäistä paria, vaimot ja miehet sekä lapset ja isät. Jokaisen parin kohdalla alistuva henkilö on mainittu ensin ja heitä kehotetaan olemaan alamaisia ja tottelemaan.

Sekä vaimot että lapset ovat mainittu tasapuolisesti. Vaimojen oletetaan tekevän ”niinkuin sopii Herrassa” ja lasten kuten ”on otollista Herrassa”. Myös yläpuolella oleva henkilö on mainittu välittömästi ja heitä muistutetaan heidän velvollisuuksistaan. 

Kotitalouskoodin alkuperä oli Aristoteleessä ja keskustelu niistä oli yleistä aikakaudelle. Ei ole yllättävää, että Uuden testamentin kirjoittajat käyttävät sitä opastaessaan varhaiskristittyjä heidän vastuuasemissaan perheen sisällä. Kristinusko ei ole millään tavalla vaikuttanut syvempää muutosta maailman elämään kuin asettamalla perheen uudelle perustalle. Perhe on perustavanlainen henkinen ja sosiaalinen yksikkö ja sen uudelleenmuotoilu ei merkinnyt mitään vähempää kuin ihmisten yhteiskunnan uudelleenjärjestelyä sen koko laajuudessa.

Erot Paavalin ja hänen aikalaistensa välillä ovat selkeitä ja Paavali on kristillistänyt kotielämän perusteellisesti tasapainottamalla huolellisesti eri perheenjäsenten velvollisuuksia ja vastuita tavalla, jossa vahvemmalla osapuolella on velvollisuuksia ja oikeuksia ja alistuvassa asemassa olevia kohdellaan ihmisinä, joilla on sekä oikeuksia että velvollisuuksia. 

Edunvalvojaperhe (trustee family) oli tyypillinen antiikin Kreikalle ja Roomalle Paavalin aikana. Perheen tärkeimmät velvollisuudet olivat palvoa esi-isiään ja tuottaa lisää jälkeläisiä, jotka puolestaan jatkaisivat palvontaa. Yksilö oli siis perheen veren, oikeuksien, omaisuuden, nimen, ja aseman ”luottamusmiehiä” koko elämänsä ajan. Yksilöt, erityisesti miespuoleiset henkilöt, olivat ennen kaikkea perhevelvoitteiden alaisia.

Antiikin ajan perheen hyvinvointi ja yhteiskunnan tasapaino olivat riippuvaisia paterfamiliasin vallan alaisina olevien alistumisesta. Vaimojen, lasten ja orjien tärkein hyve oli tottelevaisuus. Perheen päällä oli omassa talossaan ehdoton valta, jota vastaan ei voinut valittaa. Myöskään viranomaiset eivät voineet muuttaa perheen pään tuomiota. ””Aviomies,” sanoo Cato vanhin, ”on vaimonsa tuomari. Hänen vallallaan ei ole rajaa, hän saa tehdä mitä haluaa. Jos vaimo on väärässä, mies rankaisee häntä, jos hän on juonut viiniä, mies paljastaa hänen syyllisyytensä, jos vaimo on syyllistynyt aviorikokseen, mies tappaa hänet.” Oikeus oli sama suhteessa lapsiin.  

Meistä saattaa tuntua oudolta, että perheen velvollisuuksien kuvaukseen on sisällytetty käskyjä orjia ja isäntiä varten. Kolossalaiskirjeen teksti käsittelee oikeanlaista asennetta tai toimintaa, jonka yhden jäsenen pitäisi näyttää toiselle. Nämä suhteet esitetään alkaen lähimmästä, mies ja vaimo, ja päättyen orjan ja isännän väliseen suhteeseen. Tämä oli luonnollista koska orjat olivat olennainen osa muinaista kotitaloutta.

On erittäin epätavallista, että koodit koskisivat kaikkia näitä yhteiskuntaluokkia ja suoraa orjille osoitetut ohjeet ovat erityisen merkittäviä. Kun he ovat mukana säännöissä tulee ilmeiseksi, että orjat, vaimot ja lapset, nähdään kirkon täysinäisinä jäseninä ja osallistujina riippumatta siitä, mitä muita rajoituksia heidän sosiaalinen asemansa saattaa asettaa heille muualla.

 

 

TEKSTIN SELITYS 

18.”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset” (KR38), sekä ”Vaimot, tietäkää paikkanne” (UT2020). Paavali käskee vaimoja alistumaan omille miehilleen. Minusta tässä KR38 on lähempänä alkuperäisen tekstiä ja säilyttää kotitalouskoodin idean. 

Kreikankielinen teksti suoraan käännettynä käyttää ilmaisua ”alistukaa”. KR1938 on kääntänyt sen ”olkaa alamaiset”, UT2020 sanoo ”tietäkää paikkanne” joka mielestäni on hyvin tulkinnanvarainen käännös. Mikä on vaimojen paikka? Keittiössä, valtaistuimella, työpaikalla, missä? 

Paavalin alistuminen on vetoomus "alistuneisuuteen", ei "alistamiseen". Se on vapaaehtoista alistumista koskeva vetoomus, eikä se oikeuta tottelevaisuuden määräämistä tai tyranniaa haluttoman kumppanin ylitse.” Paavali esittelee tasapainon, jossa kumpikaan osapuoli ei saa olla ylimielinen tai dominoiva. Kyseessä on eettinen sääntö ja uuden ihmiskunnan luominen Kristuksessa ei tarkoita olemassa olevien sosiaalisten suhteiden poistamista, vaan niiden muuttumista, kun ihmiset elävät Kristuksen herruuden alaisuudessa. 

Paavali ei mielestäni väitä tässä kohtaa, että nainen olisi luonnostaan tai hengellisesti alempiarvoinen kuin mies, tätä vastaan puhuvat myös muut kohdat itse kolossalaiskirjeessa sekä Paavalin muissa kirjeissä (Kol 3:11, Gal 3:28, Room 10:12). Herrassa Jeesuksessa ei ole enää eroa naisen ja miehen välillä. Sen sijaan Paavali käsittääkseni puhuu sosiaalisesta hierarkiasta yhteiskunnassa ja perheen sisällä (1 Kor 11:3, 7–9; Ef 5:23, 24).  

”kuten sopii Herrassa” KR38 ja UT2020 ”niin kuin sopii Herraan uskoville”. Alistumisen ei siis tule tapahtua koska se on luonnollista tai ympäröivän kulttuurin ja lain mukaista vaan koska se on sopivaa Jumalan edessä.  

Alistumisen motivaatio tapahtuu toisesta syystä kuin ympäröivässä stoalaisessa ideologiassa, kun se tapahtuu ”Herrassa” ja se luultavasti kuvaa sopivaa asennetta ja käyttäytymistä niille, jotka seuraavat Jeesusta Herranaan. Monia saattaa järkyttää jakeen 3:18 sanat tänä yhtäläisten oikeuksien aikakautena. 

Mielestäni Paavalilla on tässä eri motivaatio kuin antiikin normaaleissa kotitalouskoodeissa, hänestä järjestys tulee olla koska näin on sopivaa Herrassa, ei siksi että tämä olisi se ainoa oikea järjestys. Tärkeintä tässä onkin mielestäni, että Paavali ei sido säännöstöään ympäröivään kulttuuriin tai Rooman lakiin vaan Jumalaan ja hänen järjestykseensä. Nainen on ensin alisteinen Jumalalle ja hänellä on oma suhde Jumalaan. 

19 Jakeessa 19 Paavali osoittaa sanansa aviomiehille, ”Aviomiesten tulee rakastaa vaimojaan, eikä olla katkeria” (KR38) tai ”purkaa kiukkuanne heitä kohtaan” (UT2020). Roomalainen patria potestas, eli perheenpään auktoriteetti ja voima, antoi isälle rajattoman vallan lastensa yli ja tämä laki vaikutti yleisesti hellenistiseen kulttuuriin. Nyt Paavali tahtoo rajoittaa tätä valtaa. Tekstin ei tarvitse tarkoittaa, että naiset olivat pelkkää omaisuutta, jotka kestivät alistuvasti vähän orjuutta pahempaa elämää miehensä armoilla. Mikään muu muinaisesta maailmasta löydetty koodi ei edellytä aviomiesten rakastavan vaimoaan. 

Paavali käyttää verbiä rakastaa. Hän käytti samaa verbiä jo aikaisemmin kirjeessään (2:2; 3:14) ja vastaanottajat olisivat jo kuulleet samaa verbiä käytettävän tilanteissa missä Paavali kehottaa heitä pukeutumaan rakkauteen Jumalan valittujen ja pyhien kruununa. Kehotus aviomiehille rakastaa vaimojaan tulee ymmärtää, ainakin osittain, tämän aikaisemman kehotuksen valossa. Tämä merkitsi uhrautuvaa, itsensä antavaa rakkautta, jonka mallina on Kristus itse. Hänestä Paavalin kodin järjestystä koskevan säännöstön tunnusmerkki oli aikakaudelle vallankumouksellinen vastavuoroisuus. Kyseessä ei ole seksuaalinen rakkaus vaan kahden ihmisen välinen rakkaus.  

Efesolaiskirjeen yksityiskohtaisessa kuvauksessa (Ef 5:25–33) voimme nähdä mitä Paavali tarkoitti puhuessaan rakkaudesta. Jos aviomies ottaa huomioon apostolin kehotuksen, hän ei käyttäydy julmasti tai tyrannimaisesti vaimoaan kohtaan vaan kaikki avioelämän alueet tulevat heijastamaan itsensä uhraavaa rakkautta ja anteeksiantamista.  

Tämän jälkeen kehotuksesta tulee kielto ja käsky. Aviomiesten ei tule olla katkeria vaimojaan kohtaan. KR38 ”älkääkä olko katkerat heitä kohtaan”. UT2020 ”älkääkä purkako kiukkuanne häneen” mikä on mielestäni tulkinta, ei käännös. Paavali käyttää ilmaisua olla katkera, katkeroitua. Kristittyjen aviomiesten ei tule tulla vihaiseksi tai kiukkuiseksi vaimojaan kohtaan, ei ajatuksessa eikä sanassa tai teossa. 

Paavali ottaa aikakaudelle tavanomaisen käsityksen aviomiehen ja vaimon suhteista ja istuttaa niihin kristillisiä ainesosia, jotka muuttavat ja muotoilevat radikaalisti suhteet sisältäpäin. Mielestäni Paavalin kotitalouskoodi eroaa myös tässä ympäröivästä kulttuurista, jossa miehellä oli rajaton valta ja aviovaimo oli olemassa tuottaakseen laillisia perillisiä.

20 Seuraavaksi kotitalouskoodissa ovat vuorossa lasten ja isien velvollisuudet. ”Lapset, olkaa kuuliaiset vanhemmillenne kaikessa,” (KR38) ja ”Lapset, olkaa kuuliaisia vanhemmillenne aina,” UT2020. Paavali käskee lapsia olemaan aina kaikessa kuuliaisia vanhemmilleen perustellen sen olevan Herralle mieleen. Vastaavasti jakeessa 22 hän käskee samassa sanan merkityksessä orjia olemaan aina kuuliaisia kaikessa isännälleen tehden kaiken Jumalalle eikä ihmisille.  

Lapsille kirjoitettu ohje on huomattavasti voimakkaampi kuin vaimoille sanottu. Paavalin käyttää ilmaisua, olkaa alamaisia, joka käskee absoluuttiseen tottelevaisuuteen. Tätä käskyä vahvistetaan vielä lisäämällä siihen, “kaikessa” (KR38) ja “aina” (UT2020). Efesolaiskirjeessä ilmaistaan, että lasten on oltava kuuliaisia vanhemmilleen Herrassa, sillä se on oikein ja siihen on liitetty myös lupaus. 

Antiikin aikana paterfamiliasin alaisuudessa olivat myös hänen aikuiset lapsensa ja näiden puolisot, mielestäni Paavali puhuttelee tässä siis sekä alaikäisiä että aikuisia lapsia. Muinaiseen perhekuntaan usein kuului aikuisia ja jopa naimisissa olevia lapsia, joten on mahdollista, että Paavalin kehotus koskee kaikkia lapsia, olivat he minkä ikäisiä tahansa.

Alkuperäisessä kreikassa, lapsia kehotetaan olemaan kuuliaisia isilleen kaikessa. KR38 ja UT2020 käyttävät molemmat sanaa vanhemmat joka nykykontekstissa voisi olla oikea, ovathan molemmat vanhemmat nyky-Suomessa lastensa laillisia huoltajia, mutta ei mielestäni vastaa Paavalin tarkoitusta. Antiikin maailmassa isät lain edessä lastensa edustajia, äideillä ei ollut heihin laillista oikeutta, paitsi naimattomien ja eronneiden naisten sekä leskien ollessa kyseessä. Paavalin kehotuksen ensisijainen kohde, on kuitenkin luultavasti isä, koska tämä sopii tuon ajan kulttuuriin, jossa mies oli perheen pää ja hänellä olisi ollut ensisijainen vastuu käskyjen antamisesta lapsille. Paavali alistaa säännöissään selkeästi lapset isien vallan alle. 

Sillä se on Herralle mieluisaa. ”sillä se on otollista Herrassa” (KR38) ja ”sillä se on Herralle mieleen” (UT2020). Ilmaisua on käytetty Raamatun ulkopuolella alkuperäisesti tarkoittamaan sitä mitä ihmiset kokivat sopivana ja UTssa sitä käytetään puolestaan melkein pelkästään osoittamaan käytöstä, joka on sopivaa Herralle.  

Ohje ei ole yksisuuntainen, kurinalaisuutta on hillittävä, jotta se ei tekisi lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä. Isillä on velvollisuuksia, kuten heidän lapsillansa. Kohtelemalla lapsia kirkon jäseninä ja antamalla heille sekä velvollisuuksia että oikeuksia, Paavali sallii jälleen evankeliumin murtautua uudelle tasolle. Paavalin kotitalouskoodi eroaa ympäröivästä kontekstista rajoittamalla paterfamiliasin valtaa ja antamalla oikeuksia perheen muille jäsenille. 

Lasten tulee totella isäänsä koska se on oikein Jumalan valtakunnassa. Lapsilla on myös oma suhteensa Jumalaan ja heidän tulee totella vanhempiaan, kun vanhempien käskyt ovat Jumalan mielen mukaisia, jos näin ei ole lasten täytyy valita ensin Jumalan totteleminen. Lapset katsotaan tässä vastuullisiksi henkilöiksi seurakunnassa, joilla on oma suhde Jumalan kanssa. Tämä eroaa ympäröivästä kulttuurista, jossa vain paterfamilias oli vastuullinen tai oikeuksia omaava laillinen henkilö, täten Paavalin mukaan lapset ovat isän alaisia ja myös suoraan Jumalan alaisia. 

21 “Isät, älkää kiihottako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.” (KR38) ”Vanhemmat, alkää kohdelko lapsianne liian ankarasti, ettei heidän itsetuntonsa murenisi.” (2020) UT2020 on tulkinnut sanan isät vanhempina ja muuttanut sen vanhemmaksi muuttaen koko tekstijakson tyylin ja sisällön ja hävittäen kotitalouskoodin yhtenäisyyden. 

Vastavuoroisuus, jonka olemme nähneet Paavalin käsitellessä avioliittoa, siirtyy vanhempien piiriin. Kuten lasten tulee totella isiään, niin isien ei tule ärsyttää tai katkeroittaa lapsiaan. Alkukielinen teksti käyttää verbiä ärsyttää, ”älkää kiihottako lapsianne” (KR38) ja ”älkää kohdelko lapsianne liian ankarasti” (UT2020). KR38 sisällyttää Paavalin ajatuksenlasten ärsyttämisestä, sen sijaan UT2020 tulkitsee mielestäni liian pitkälle. 

Lasten täytyy totella vanhempiaan ja isillä on erityinen vastuu heitä kohtaan. Suhde Herrassa on uusi ja Paavalin säännöissä perhettä varten isien oikeutta hävittää ja jopa tappaa ei mainita, sen sijaan heidän velvollisuutensa kerrotaan. Isien ei tule ärsyttää tai kiihottaa lapsiaan. Vastaava kohta (Ef 6:4) kehottaa isiä kasvattamaan lapsensa ”Herran kurissa ja opetuksessa”. Kurinalaisuutta on hillittävä, jotta se ei tekisi lapsille enemmän haittaa kuin hyötyä.  

Kreikankielinen teksti käyttää ilmaisua käydä pelokkaaksi, ”etteivät he kävisi aroiksi” (KR38) ja ”ettei heidän itsetuntonsa murenisi” (UT2020), mikä minusta on liian pitkälle menevä tulkinta. KR38 puolestaan säilyttää alkuperäisen tekstin ajatuksen. Paavali itse asiassa kehottaa isiä kasvattamaan lapsensa siten, että he tekevät kaikkensa välttääkseen provosoimasta heissä kapinallista asennetta (5. Moos. 21:20).  

On kiistatonta, että Jumalan aseman suhteen jakautuneisuus on poistettu ja että kaikki ihmiset, riippumatta sukupuolesta, sosiaalisesta asemasta, etnisestä taustasta (ja laajemmin iästä) ovat yhtä arvokkaita ja heillä on mahdollisuus saada sama pelastus. Yhdyn tähän ajatukseen. Paavali selkeästi rajoittaa isien valtaa lapsiinsa, toisin kuin ajan kulttuurille oli tavanomaista. Muutoksen on täytynyt vaikuttaa suoraan ihmisten elämiin ja tapoihin. 

 

JOHTOPÄÄTÖKSET 

Mielestäni voimme nähdä selkeästi, että Paavali on muuttanut antiikin ajan koodiston, joka antoi paterfamiliasille kiistattoman vallan perheensä ylle. Ylimmäinen tuomari perheessä ei enää olekaan aviomies tai isä, vaan Jumala. Jokaiselle perheenjäsenellä on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja heidän tulee alistua aviomiehen tai isän vallan alle, koska se Jumalan mielen mukaista, eli silloin kun heidän omatuntonsa tämän sallii. 

Tämän on täytynyt mullistaa perheen sisäisen vallan dynamiikan jo alkukirkon aikana. Se selittää myös miksi kyseinen paikka aiheuttaa niin paljon hämmennystä. Onhan se vielä tänäkin päivänä monen kulttuurin vastaista. Meidän haasteemme on opettaa seurakunnissa tavalla, joka selventää tämän hämmennyksen ja antaa jokaiselle perheenjäsenelle heille kuuluvan paikan ja kunnioituksen. 

Paavali ei julista sekasortoa. Jokaisella perheenjäsenellä on roolinsa ja oma paikkansa sisäisessä hierarkiassa. Niin kauan kuin Jumala on ylimmäisenä, on meidän kunnioitettava maallisia auktoriteettejamme, myös perheen sisällä. Toimivassa ja terveessä perheessä vaimo kunnioittaa miestään, mies rakastaa vaimoaan ja lapset tottelevat isiään, kun taas isät varovat, etteivät he ärsytä lapsiaan. Suhteiden perustana on rakkaus, joka on myös jokaisen henkilökohtaisen jumalasuhteen perusta. 

 

LÄHTEET 

Dudrey, R.  

“SUBMIT YOURSELVES TO ONE ONOTHER”: A SOCIO-HISTORICAL LOOK AT THE HOUSEHOLD CODE OF EPHESIANS 5:15-6:9. University of Minnesota. ATLAS Serials.  

   

Fustel de Coulanges N.  

1864 THE ANCIENT CITY: A STUDY ON THE RELIGION, LAWS AND INSTITUTIONS OF GREECE AND ROME. 2020 engl. käännös, Perth: Small W., Imperium Press.  

   

Moo D.  

2008 THE LETTERS TO THE COLOSSIANS AND TO PHILEMON, GENERAL EDITOR: CARSON D.. Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishin Company.  

   

O’Brien P.  

2000 COLOSSIANS, PHILEMON: VOLUME 44. Grand Rapids, Michigan: ZONDERVAN, HarperCollins Christian Publishing.  

   

Thiselton A.  

2020 COLOSSIANS: A SHORT EXEGETICAL AND PASTORAL COMMENTARY. Eugene, Oregon: Cascade Books.  

   

Tidball D.  

2011 IN CHRIST, IN COLOSSAE: SOCIOLOGICAL PERSPECTIVES ON COLOSSIANS. Milton Keynes, U.K.: Paternoster.  

   

Wright N.  

1986 COLOSSIANS AND PHILEMON: AN INTRODUCTION AND COMMENTARY, TYNDALE NEW TESTAMENT COMMENTARIES: VOLUME 12, General Editor: Morris L.. Nottingham, England: Inter-Varsity Press.  

   

Zimmerman C.  

2008 FAMILY AND CIVILIZATION. Wilmington, Delaware: ISIS Books. 

Mietteitä Paavalista

Apostolien teot läpi kuunneltuina ovat kuin jännityskertomus. Nautin aivan erityisesti siitä, miten Luukas kuljetti Paavalia vaarasta toiseen ja kuinka Paavali aina luotti Jumalaan. Kaikenlaista sattui ja tapahtui ja apostolien ja alkuseurakuntalaisten usko vain kasvoi. On mielenkiintoista miten erilaiset yksityiskohdat nousevat esille, esimerkiksi Eytykos joka tippui ikkunasta kun Paavalin puhe vain pitkittyi (Apt. Teot 20:7–12). 

Samalla ihmettelin seurakunnan ja Paavalin rohkeutta, Paavali on yritetty tappaa useampaan kertaan ja siellä yläsalissa ollaan ikkunat auki ja lamppuja joka puolella, ei tosiaankaan piileskellä. Sen jälkeen, kun Eytykos kuolee, Paavali toteaa, että poika elää ja palaa ylös syömään, juomaan ja puhumaan. Nuori mies ilmeisesti jätetään alas kadun varteen heräämään henkiin. Paavalilla on aika valtava luottamus Jumalaan, aamulla ehditään vain todeta, että mies on hengissä ja matka jatkuu. 

Sama rohkeus näkyy vankilassa Felixin edessä (apt. Teot. 24:24–27). Paavali on tuomiolla mutta hän alkaa puhua tuomarilleen oikeamielisyydestä, itsehillinnästä ja tulevasta tuomiosta. Tai kun Maltalla käärme puree Paavalia käteen, hän vain ravistaa sen tuleen ja jatkaa toimiaan (Apt. Teot. 28:1–6).

Tätä taustaa vasten Paavalin kirjeet ovat vielä vaikuttavampia. Tämä ihminen eli todeksi sen mitä hän kirjoitti. Samoin voi nähdä muista apostoleista. He eivät eläneet yhtä ja kirjoittaneet toista. Minulle rakkaita ovat aina olleet myös Johanneksen kirjeet sekä Jaakobin kirje. 

Apostolit näyttivät toteen teoillaan, sen minkälaista on elämä uskossa, he kantoivat uskon hedelmiä elämässään. Itsekin tahdon olla, ei vain sanan kuulija, vaan tekijä. Rukoukseni on aina, että voisin syventyä yhä enemmän tutkimaan vapauden täydellistä lakia.

Paavalin kirjeistä nousee esille huolestunut ja rakastava paimen. Hän on ehkä rajat ja rakkautta-lauseen esimerkki. Paavali ohjaa, kehottaa ja myös nuhtelee. Hänellä on selkeästi läheinen ja henkilökohtainen suhde suurimpaan osaan ihmisistä, joille hän kirjoittaa. Nämä eivät ole tuntemattomia seurakuntia, joille lähetetään yleisiä ohjeita vaan kaikki on täsmäohjausta, juuri siihen tilanteeseen mistä seurakunnat ja yksittäiset ihmiset itsensä löytävät. Välillä tulee suorastaan tungetteleva olo, mikä oikeus minulla on kuunnella tätä yksityistä keskustelua.

On mielenkiintoista ajatella mitä Paavali minulle kirjoittaisi. Aivan varmasti ensimmäiseksi hän lähettäisi rakkaita terveisiä sisarelleen Kristuksessa ja iloitsisi ja kiittäisi Herraa Jeesusta siitä työstä, jota olen tehnyt ja siitä minkälainen maine minulla on niiden ihmisten parissa, joiden kanssa asun. Sitten hän muistelisi aikaa, jonka vietimme yhdessä ja kertoisi miten ikävöi minua, ja kotiani ja kertoisi vähän omista vaiheistaan. 

Seuraavaksi olisi opetuksen vuoro, varmasti hän kiittäisi Jumalaa siitä, että saan oppia lisää Jumalan Sanasta ja sitä kautta tuntea Jeesuksen paremmin, hän myös kehoittasi opiskelemaan vielä ahkerammin ja tavoittelemaan kunniaa Jumalalle koulun ulkopuolella, pelkkä teoria ei riitä, se pitää myös laittaa käytäntöön. Hänellä olisi varmasti kommentteja opettelemiini kursseihin ja jopa niiden opettajille. 

Varmasti korjattavaa löytyisi myös, toivottavasti ei kuitenkaan mitään mikä murehduttaisi häntä. Sen jälkeen hän ehkä antaisi käytännön ohjeita sokerin syönnin vähentämiseen ja liikunnan lisäämiseen, toisaalta vakuuttaen, että ruumiillinen kunto ei ole niin tärkeä kuin hengellinen.

Mitä Paavali kirjoittaisi sinulle?

Kammottava valhe

1 Moos 3:1-6

Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan".

1 Moos 3:4-5

Aadam ja Eeva elivät yhdessä onnellisina heidän uudessa kauniissa kodissaan. Kaikki oli täydellistä. He olivat yhdessä, heillä oli kaikki mitä he tarvitsivät, Jumala vieraili heidän luonaan joka ilta ja heillä oli paljon mielenkiintoista tekemistä sekä aikaa levätä.

Kunnes kaikki tuhoutui.

Jumalalla on vihollinen. Häntä kutsutaan Raamatussa nimellä Saatana, sekä syyttäjä. Hän oli kerran kaikkein kaunein ja voimakkain Jumalan enkeleistä. Mutta hän ei halunnut olla vain enkeli, hän halusi olla itse jumala. Hänestä tuli ylpeä ja vihainen, hän muuttui ilkeäksi ja pahaksi ja hänen olemuksensa täyttyi vihasta. Jumalan täytyi lähettää hänet pois valtakunnastaan.

Saatana puhkui vihaa ja etsi keinoja miten hän voisi satuttaa Jumalaa. Hän halusi pysäyttää Jumalan suunnitelman. Saattaa tämän rakkauskertomuksen kertakaikkiseen loppuun. Joten hän naamioi itsensä käärmeeksi ja odotti puutarhassa.

Jumala oli antanut Aadamille ja Eevalle yhden säännön: Älkää syökö hedelmiä hyvän ja pahan tiedon puusta.

Jumala sanoi heille: Koska jos te syötte siitä, sinä tulet kuolemaan. Ja sinä luulet tietäväsi kaiken etkä enää luota minuun. Sen jälkeen tulevat suru, kyyneleet ja kuolema.

Jumala tiesi että jos ihmiset söisivät hedelmän he luulisivat että he eivät enää tarvitse Jumalaa. He ajattelisivat pystyvänsä itse kaikkeen ja tietävänsä itse kaiken. Ja he yrittäisivät tulla onnellisiksi ilman häntä. Mutta Jumala tietää että ei ole olemassa todellista iloa ja onnea ilman häntä ja elämä ilman Jumalaa ei ole lainkaan elämää.

Heti kun käärme näki tilaisuutensa hän puhui Eevalle: Sanoiko Jumala oikeasti ettei teidän pidä syödä kaikista puista? Käärme kuiskaili Eevalle: Rakastaako Jumala oikeasti teitä? Jos hän rakastaisi niin eikö hän haluaisi että söisit tuon herkullisen hedelmän? Eikö hän haluaisi kaikkein parasta teille? Että teillä olisi kaikki? Ehkä Jumala ei oikeasti tahdokaan että te olisitte onnellisia? Voi teitä raukkoja kun teillä on tuollainen Jumala.

Käärmeen sanat menivät Eevan korviin ja astuivat hänen mieleensä ja upposivat hänen sydämeensä kuin myrkky. Rakastaako Jumala minua oikeasti? Äkkiä hän ei tiennytkään mitä mieltä olla. Ehkä Jumala ei tahtonutkaan että hän olisi onnellinen? Ehkä Jumala ei tiennyt kaikkea? Ehkä Jumala ei rakastanutkaan häntä? Ehkä Jumala olikin paha ja tahtoi hänelle onnettomuutta?

Usko minua, käärme kuiskaili. Sinä et tarvitse Jumalaa. Yksi pieni haukkaus vain ja sinä olet onnellisempi kuin voisit koskaan kuvitellakaan.

Eeva katsoi hedelmää ja näki että se oli herkullinen ja hyvä ja hänen teki mieli suuresti syödä tuosta puusta. Joten hän otti yhden hedelmän käteensä, haukkasi siitä ja antoi sen myös miehelleen Aadamille. Ja Aadam otti hedelmän käteensä ja haukkasi myös siitä palasen.

Ja silloin hirvittävä valhe tuli maailmaan, eikä se koskaan katoaisi ihmisten sydämistä. Se asuu nyt meissä jokaisessa. Ja kuiskuttaa meidän kaikkien korviin: Jumala ei oikeasti rakasta sinua. Jumala ei oikeasti ole hyvä. Jumala ei oikeasti halua että olet onnellinen.

Rakas Jumala, minä tiedän että valhe kuiskii minun sydämessäni kuin myrkky tälläkin hetkellä. Auta minua etten uskoisi sen sanoja. Anna minulle varmuus sinun rakkaudesta ja hyvyydestäsi. Auta minua että epäilystenkin keskellä uskoisin ja luottaisin sinuun ja sinun sanaasi, siihen että sinä rakastat minua, tahdot minulle hyvää ja että sinä olet hyvä. 

Aamen.